Maailman monimutkaisuudesta huolimatta Suomen Yrittäjien on etujärjestönä muodostettava kantoja asioihin. Avaan tämän prosessin monimutkaisuutta esimerkillä, joka on myös ajankohtainen: pitääkö perintövero poistaa?
Välidisclaimer: Suomen Yrittäjät ajoi perintöverosta luopumista yhdessä muiden elinkeinoelämän järjestöjen kanssa kevään kehysriiheen. Asia ei valitettavasti edennyt. Perintöverosta luopuminen on siis järjestömme kanta, ja tietysti myös itse seison täysin sen takana.
Eli pitääkö perintövero poistaa? Monen yrittäjän ensireaktio on: totta kai pitää! Tosin, kun perintöveron poistamisen kylkeen tuodaan sen todennäköinen korvaaja, luovutusvoittovero, tilanteen arviointi menee astetta hankalammaksi. Luovutusvoittoveroon perustuva malli helpottaisi yritysten jo nyt hyvin huojennettuja sukupolvenvaihdoksia entisestään ja säästäisi osalle yrittäjistä huomattavia, jopa valtavia summia. Samalla se tarkoittaisi järjestömme oman arvion mukaan merkittävälle osalle jäsenistämme veronkiristystä. Uudistus siis hyödyttäisi osaa jäsenistämme ja heikentäisi toisten asemaa.
Kysymys siitä onko perintövero hyvä vai huono jäsenistöllemme ei siis olekaan mustavalkoinen. Miten Suomen Yrittäjien tulisi siis muodostaa kantansa tällaisessa tilanteessa? Yksittäisen yrittäjän huomattavasta hyödystä, jäsenistön enemmistön edusta vai yhteiskunnan kokonaisedusta? Monessa keskustelussa olen törmännyt ajatukseen: ”Suomen Yrittäjien pitäisi ajaa härskimmin yrittäjien / jäsentensä etua.” Mitä se lopulta tarkoittaa?
Onko yhteistä ”yrittäjän etua” olemassa?
Väitän, että meitä vaivaa konsensustodellisuuden harha. Oletamme muiden näkevän maailman pohjimmiltaan samalla tavalla kuin itse sen näemme ja siksi uskomme, että kaikki voisivat olla samaa mieltä.
Suomen Yrittäjissä puhumme kasvusta, kannustavuudesta, riskinotosta, omistamisesta ja yrittäjän edusta. Nämä sanat toistuvat keskusteluissamme, kannanotoissamme ja ohjelmissamme. Mutta tarkoittavatko ne meille kaikille samaa?
Kasvu voi tarkoittaa kansainvälistymistä, uutta rahoituskierrosta ja kymmenien uusien työntekijöiden palkkaamista.
Kasvu voi tarkoittaa rohkeutta palkata se ensimmäinen työntekijä.
Kasvu voi tarkoittaa muutamaa uutta asiakasta, hieman parempaa toimeentuloa tai sitä, että voisi vihdoin pitää oikean kesäloman.
Ja moni ei halua kasvattaa yritystään lainkaan. Tärkeämpää on tehdä mielekästä työtä, elättää itsensä ja perheensä sekä säilyttää vapautensa tai kasvaa ihmisenä.
Kaikki nämä ovat yrittäjien näkemyksiä. Yrittäjäjäsentemme näkemyksiä. Ja kaikki ne ovat valideja näkemyksiä kasvusta.
Tämä pitää uskaltaa sanoa ääneen: yksittäisissä asiakysymyksissä jäsenillämme ei aina ole yhteistä etua.
Mutta yhteinen etu on olemassa, ja se on syvemmällä: yrittämisen edellytyksissä. Kohtuullinen ja ennakoitava sääntely, verotuksen ennustettavuus, yrittäjän toimiva sosiaaliturva ja vapaus sopia. Näiden puolustaminen yhdistää yksinyrittäjän ja sadan hengen työnantajan. Kun asialistalla on yksityiskohtaisempia asioita, niin juuri siellä järjestön on kannanmuodostuksessan osattava toimia avoimesti.
Enemmistön ääni ei yksin ratkaise – mutta jäsenten tulee aina päättää
Voisiko Suomen Yrittäjät siis yksinkertaisesti ajaa sitä vaihtoehtoa, joka hyödyttää suurinta osaa jäsenistä? Ei aina.
Jos perintöverosta luopuminen helpottaisi ratkaisevasti tuhansien elinkelpoisten yritysten jatkumista, työpaikkojen säilymistä ja uuden yrittäjäsukupolven syntymistä, muutoksen merkitys voisi olla suuri. Siis vaikka suora hyöty kohdistuisi suoraan vain osaan jäsenistöstä. Toiselle kyse on siitä, jatkuuko yritys seuraavassa sukupolvessa. Toiselle muutaman sadan euron veronkiristyksestä. Pelkkä hyötyjien ja häviäjien lukumäärä ei siis aina riitä päätöksen perusteeksi.
Eikä myöskään suurin yksittäinen euromääräinen hyöty. Muuten päätyisimme ajamaan ennen kaikkea niiden yrittäjien asioita, joilla on eniten omaisuutta, suurimmat yritykset ja voimakkaimmat taloudelliset intressit. Sekään ei vastaisi jäsenistömme todellisuutta.
Yksi asia on syytä sanoa selvästi, ettei synny väärinkäsitystä: valmistelu ja päätöksenteko ovat eri asioita. Vaikutusten punninta kuuluu valmisteluun. Kannoista päättävät jäsenten valitsemat elimet – ja niin pitää ollakin. Se, että enemmistön välitön etu ei yksin ratkaise valmistelussa, ei tarkoita, että joku muu kuin jäsenistö päättäisi. Se tarkoittaa, että jäsenille tuodaan päätettäväksi rehellisesti punnittu esitys eikä valmiiksi pureskeltua ”kaikkien yhteistä etua”.
Neljä näkökulmaa ja yksi lupaus
Jokaista merkittävää kantaa pitäisi mielestäni tarkastella ainakin neljästä näkökulmasta:
Laajuus. Kuinka suurta osaa jäsenistöstä muutos koskee?
Vaikutuksen suuruus. Pieni haitta suurelle joukolle ja yrityksen tulevaisuuden ratkaiseva hyöty pienemmälle joukolle eivät ole suoraan verrattavissa keskenään.
Ekosysteemi. Lisääkö uudistus yritysten syntymistä, jatkuvuutta, kasvua, työllistämistä ja omistajanvaihdoksia?
Strategia. Mihin Suomen Yrittäjien kannattaa käyttää rajallinen poliittinen pääomansa? Missä asiassa voimme joustaa saadaksemme vastineeksi edistystä tavoitteessa, joka on jäsenistöllemme vielä tärkeämpi? Edunvalvonta ei ole vain yksittäisten vaatimusten esittämistä, vaan priorisointia ja poliittisten kokonaisuuksien rakentamista.
Ja näiden päälle tarvitaan ehdottomasti yksi lupaus: kerromme yrittäjäjäsenille avoimesti, millaisen arvovalinnan teemme ja miksi. Jos asetamme sukupolvenvaihdosten helpottamisen tärkeämmäksi kuin sen, että kaikkien jäsenten verotus pysyy ennallaan, sanomme sen ääneen. Jos taas katsomme hinnan liian suureksi, perustelemme senkin yhtä avoimesti. Molemmat voivat olla rehellisiä, perusteltuja kantoja. Epärehellistä ja perusteetonta taas olisi esittää jompikumpi itsestään selvänä kaikkien yrittäjien yhteisenä etuna.
Perintöveroesimerkissä oma vastaukseni kuuluu näin: voin seistä perintöverosta luopumisen takana, koska pidän sukupolvenvaihdosten ja omistajuuden jatkuvuuden merkitystä koko yrittäjyyden ekosysteemille suurena. Mutta vain, jos sanomme jäsenillemme ääneen myös hinnan – sen, että korvaava malli voi kiristää osan verotusta – emmekä väitä valintaa itsestäänselvyydeksi. Kanta voi olla sama, mutta päätöksenteko ja tapa perustella päätös ratkaisee, luottaako jäsen järjestöönsä.
Konsensusta ei pidä olettaa, vaan rakentaa
Suomen Yrittäjien vahvuus ei synny siitä, että löydämme sen yhden oikean yrittäjän näkökulman, koska sellaista ei ole. Vahvuutemme syntyy siitä, että pystymme kokoamaan samaan järjestöön hyvin erilaisia yrittäjiä ja muodostamaan kantoja, jotka tunnistavat heidän erilaiset todellisuutensa: yksinyrittäjät, työnantajat, kasvuyrittäjät, paikalliset kivijalkayritykset, kansainväliset yritykset, perheyritykset ja elämäntyötään lopettelevat yrittäjät.
Siksi lupaan konkretiaa: puheenjohtajakaudellani järjestön merkittävistä kannoista tehdään jäsenvaikutusten arviointi, ja tehty arvovalinta kirjataan auki jäsenistölle. Ei byrokratian vuoksi, vaan siksi, että järjestö kuuluu jäsenilleen. Erityisesti silloin, kun päätökset ovat vaikeita.
Puheenjohtajan tehtävä ei ole julistaa yhtä todellisuutta oikeaksi. Puheenjohtajan tehtävä on varmistaa, että ne kaikki tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi, ennen kuin järjestö sanoo tietävänsä, mikä on yrittäjän etu.
Ei pidä olettaa – pitää rakentaa.
-Jussi